Inkvisition julmat kidutusvälineet, noitaroviot ja tieteellisten kirjojen polttaminen huppupäisten hirviöiden toimesta ovat erottamaton osa länsimaista mielenmaisemaa. Meillä on mielikuva, kiitos valistusfilosofien, että keskiajalla noitia poltettiin kuin koksia. Kun historian roskatynnyriä kaivaa oikein urakalla sieltä löytyy, että inkvisition aikana 1200-1600 luvuilla mm. Espanjan jokaisessa vähänkin suuremassa kylässä poltettiin ihmisiä viikoittain. Koko Euroopassa inkvisition uhriluku historiankirjoituksissa ja nettikirjoituksissa vaihtelee 300 000 - 9 000 000 välillä. Teloitusten lisäksi inkvisitio harjoitti myös kidutusta. Strappado oli yleistä. Strappadossa tutkittava ripustettiin köyden avulla käsistään kattoon. Kun köysi kulki katossa olevan pyörän kautta alas, voitiin tutkittava vetää ilmaan ja pudottaa alas siten, ettei tämä kuitenkaan vastannut lattiaan. Jos köysi kiinnitettiin selän takana yhteen sidottuihin käsiin, aiheutti pudotus lapojen erittäin tuskallisen sijoiltaan menon. Henkilö saatettiin myös sitoa pöytään, jossa terävä heiluri vähitellen viilteli uhria. Oliko inkvisitio tosiasiallisesti sellainen verenhimoinen murhamiesjoukko, kuin mitä valistusfilosofit antavat ymmärtää? Vai oliko totuus sittenkin paljon lähempänä Monty Pythonin sketsiä, jossa inkvisiittorit istuttavat mummon pehmeään lepotuoliin ja tarjoavat hänelle kahvia? Vasta avattujen arkistojen mukaan raaimpaa inkvisitiota harjoittavassa Espanjassa teloitettiin 200 vuoden aikana 826 henkilöä. Muualla uhriluvut olivat huomattavasti pienemmät. No hyvä stoori on aina parempi kuin kuiva todellisuus. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon vieraana on dogmatiikan yliopistolehtori Olli-Pekka Vainio Helsingin yliopistosta. Kuva: Osa sveitsiläisen Johann Jakob Wickin kolmen noidan polttamista Badenissa, Sveitsissä vuonna 1585 kuvaavasta maalauksesta.