Oliver Cromwellin valtakausi vuosina 1649-1658 oli lyhyt, mutta vakuuttava. Oliver Cromwell loi Englannista tasavallan vuonna 1649 vain yhdellä hyvin tähdätyllä ja vähäeleisellä iskulla, kun kuningas Kaarle I menetti päänsä mestauslavalla. Mutta kuinka kävi Englannin tasavallalle? Ei kovinkaan hyvin. Cromwellin valtakaudella ote kansasta vain tiukkeni, ja kansalaisvapauksia rajoitettiin entisestään. Kansa ja parlamentti saivat nopeasti tarpeekseen tasavaltakokeilusta, kun tarjolla oli pelkkää paastoa ja rukoilua. Cromwell ehti kuitenkin painaa nimensä historiankirjoihin pysyvästi. Hänen toimeenpanemansa raa'at joukkomurhat loivat pohjaa Ulsterin tulevalle kehitykselle, eli Englannin ja Irlannin väliselle katastrofille. Cromwellin armeija teki Irlannin maaperästä markkinatavaraa ja myi sitä etukäteen "jaardihintaan" englantilaisille sotilastarvikesijoittajille, jotka pakkolunastivat panoksiaan vastaavat maa-alueet voitetun valloitussodan loputtua. Menetelmä havaittiin niin onnistuneeksi, että Englannin parlamentti antoi vuonna 1652 lain, jonka mukaan kapinaan syyllistyneet menettivät maansa, joko osittain tai kokonaan. Tämän laki oli avaus tulevalle siirtomaapolitiikalle ympäri maailmaa. Säädetyn lain oheen kirjattiin etnisten puhdistusten salliminen. Oliver Cromwellin englantilainen tasavalta oli yhden miehen show, toteaa toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.