Jiang Qing oli Mao Zedongin neljäs vaimo, joka nousi 1960-luvun puolessa välissä vain muutamassa kuukaudessa lähes täydestä tuntemattomuudesta hierarkian korkeimpiin portaisiin ja Kiinan katkeran valtataistelun uudeksi voimahahmoksi. Jiang Qingia kutsuttiin lohikäärmenaiseksi. On arveltu, että häntä motivoi ennen kaikkea henkilökohtainen kosto, jota hän pääsi toteuttamaan Maon kulttuurivallankumouksen pääarkkitehtina vuosina 1966-1969, ja aina Maon kuolemaan saakka. Jiang Qing oli aiemmin näyttelijä ja taiteilijanimeltään Lan Ping. Hän esiintyi 1930-luvun filmeissä ja oli oman aikakautensa kiinalainen versio Jane Fondasta, tosin enemmän monologin kuin dialogin taitaja. Filmiuraansa pettynyt tähtönen otti kuitenkin revanssin ja paikkansa parrasvaloissa oltuaan ensin Maon varjossa noin kolmekymmentä vuotta. Kun hetki koitti, Jiang Qing pelasti miehensä Maon poliittisen uran. Hän oli Maolle uskollinen paras kaveri, joka iski silloin kun isäntä käski. Punaisen keisarin rinnalle nousi keisarinna, jonka aivot olivat Maon mukaan graniitista, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.