I F*****g love Science riittää silloin, kun halutaan hauskuutta vakavuuden ja vaikeuden vastapainoksi. Ajoittainen hauskuushan saattaa houkutella mukaan suuren seuraajakunnan, joka sitten huomaamattaan altistuu myös vakavammille tiedeteksteille, sanoo palkittu kirjailija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara. Hän nostaa tuoreessa kirjassa Tajuaako kukaan, esille esimerkkinä I F*****g love Science facebook -sivun, jolla on yli 25 miljoonaa tykkääjää. Kolikon toinen puoli on se, että esimerkiksi tietokirjailija-tittelin käyttäminen ei ole tae kirjoittajan asiantuntemuksen laadusta tai asiantuntijaksi itsensä tituleeraava ei ole aina ammattitaitoinen tutkija saati tieteentekijä. Ajan ihanteena on itse tietoa hankkiva, analysoiva ja riskianalyysin tekevä yksilö. Tieteellisen tiedon arvioinnin ei aina katsota vaativan alan koulutusta tai auktoriteettiasemaa. Informaatiota haetaan netistä, keskustelupalstoilta, blogeista, kirjoista ja lehdistä. Kun tietoa on omasta mielestä tullut hankittua tarpeeksi, aletaan profiloitua alan asiantuntijaksi, johon sosiaalinen media antaa tänä päivänä oivan alusta. Näin on syntynyt uusi uljas ihminen, joka kapinoi auktoriteetteja vastaan julistamalla palavia mielipiteitä, jotka vetoavat ihmisiin. Teknisin ja tieteellisin termein myydään myös kyseenalaisia tuotteita, jonka seurauksena on yhä vaikeampaa määrittää missä menee tieteen ja selkeän huuhaan raja. Eräs esimerkki on kuivaverianalyysi, jossa veritippa tiputetaan lasille ja se kuivataan. Jollain hienolla laitteella kuivatusta veritipasta tehdään terveydentilaa koskeva määritelmä. On siis laitteita, tekniikkaa, analyysia, verta ja sairauksien nimiä. Kuulostaa hienolta, mutta kuivaverianalyysi laitteita valmistavan firman takaa löytyy uskonnollinen tausta ja paljastuu, että samaiseen laitteeseen kuuluu myös syntimittari, jossa samasta veritipasta voidaan määrittää kuinka syntiselle ihmiselle veritippa kuuluu. Erehdysekspertin toimittaa Raimo Tyykiluoto.