Ruotsi-Suomen teloitustapahtumat olivat aikansa kyläjuhlia, joissa oli alkoholitarjoilu ja innokkaimmat kiipesivät puihin nähdäkseen paremmin ja pyörtyivät jännityksestä, kun pyövelin kirves heilahti. Teloitukset olivat 1600-, 1700- ja 1800-luvun alun tapa saada viesti perille lukutaidottomille rahvaille. Teloitetuksi saattoi joutua murhasta, taposta, törkeästä omaisuusrikoksesta, seksuaalirikoksesta, kaksinnaimisesta, kaksinkertaisesta huorista eli sellaisesta aviorikoksesta, jonka molemmat osapuolet olivat naimisissa tahoillaan, sukurutsasta ja eläimeen sekaantumisesta. Eläimiin sekaantuminen oli Ruotsi-Suomessa niin yleistä 1600 – 1700-luvuilla, että voimaan tuli paimenpoikakielto. Esivalta kielsi, että 14 - 15-vuotiaita poikia ei saanut pyytää paimeneen, koska heille tulee liian suuri kiusaus sekaantua eläimeen. Kuolemantuomion täytäntöönpano piti olla yhteydessä tehtyyn rikokseen, joten teloitustavatkin vaihtelivat. Käytössä oli mm. kovennettu rangaistus, jossa katkaistiin tuomitulta ensi käsi ja vasta sitten kaula. Kaikkein kovennetuin tuomio Ruotsi-Suomessa oli ruhjominen, jossa tuomittu sidottiin raajoista alustan päälle ja pyöveli murskasi luut yksi kerrallaan siten, että tuomittu pysyi hengissä mahdollisimman pitkään. Meikäläinen teloitusmeininki oli kuitenkin kohtuullista siihen nähden miten muualla meneteltiin. Ranskassa mm. revittiin ihmisiä valjakolla raajoista neljään osaan ja Hollannissa ihmisiä keitettiin. Kuolemantuomio oli kuitenkin Ruotsi-Suomessa säästeliäästi käytetty rangaistus ja ketään ei tuomittu kuolemaan, jos näyttö ei ollut 200 prosenttisen varma, kertoo historioitsija Teemu Keskisarja. Erehdysekspertti Raimo Tyykiluodon haastattelussa Keskisarja nostaa esiin myös n. 10 000 punaisen teloituksen, jota hän käsittelee tuoreimmassa kirjassaan Hulttio: Gustaf Mannerheimin painava nuoruus. Kuva: Kirveellä mestaus, puupiirros 1500-luvulta. Hannele Klemettilän teoksesta Keskiajan pyövelit