Mikko Rask ja Pekka Tuominen tutkivat osallistuvaa demokratiaa, muun muassa Helsingin OmaStadi-hanketta, jossa kaupunkilaiset ovat äänestäneet rahankäyttökohteista. Äänestysten perusteella jaettava rahasumma on kuitenkin vain promille kaupungin budjetista ja toteutuneet kohteet pitkälti lamppuja ja puistonpenkkejä. Mitä merkitystä tällaisella on, ja mistä tiedetään, ettei osallistuminen vahvista hyväosaisten valtaa? Entä kannattaako joukkojen viisauteen uskoa vielä sittenkin, kun internet on mennyt pilalle?