Laitetaanpa riviin viisi ihmistä, jotka voisivat ostaa sinulta. Kuka heistä todennäköisimmin kaivaa lompakkonsa esiin? Se, joka tietää sinusta ja tuotteestasi eniten. Myyjän perusteisiin kuuluu tietää, että kun asiakas ryhtyy esittämään vastaväitteitä, kaupantekohetki alkaa olla käsillä. Vastalauseet nimittäin kertovat, että asiakas todenteolla harkitsee ostopäätöksen tekemistä. Ja kuka sitten ylipäätään pystyy esittämään vastaväitteitä? Ihminen, joka tietää tuotteesta tai firmasta jotakin. Sinun pitää siis opettaa asiakkaalle mahdollisimman paljon tuotteesta. Toki voit hypätä lehtoriksi kateederille, ottaa karttakepin käteen ja alkaa luetella kiloja, senttejä, nopeuksia, suuntimia, mahdollisuuksia ja rajoitteita. Ja näillä on ilman muuta myös paikkansa. Ongelma vain on, että valtaosa meistä unohti ne opettajan pajatukset heti, kun kello soi välitunnille. Jos nyt missään vaiheessa niitä edes kuunteli. Jos taas kerrot tarinaa, jotain saattaakin jäädä mieleen vähän pidemmäksikin aikaa. Ja varsinkin mieleen jää asioita, jotka menevät paljon ominaisuusjargonia syvemmälle. Sellaisia, jotka synnyttävät tunnereaktion. Ja tunteella ne päätökset todellisuudessa tehdään. Tai, jos sana ”tunne” tuntuu vieraalta, niin puhutaan nyt vaikka mielikuvista. Tietenkään ihmiset eivät muista firmasi syntyhistoriaa eikä heidän tarvitsekaan. Jos he tietävät tarinastasi edes pieniä palasia, se tekee sinusta tutun. Ja tutun kanssa on aina mukavampi asioida. Tarinasi myös ohjaa asiakkaan ajatuksia toivottuun suuntaan. Hänelle syntyy käsitys miksi sinun tuotteesi on hyvä, miten sinä toimit, millaista sinun kanssasi on tehdä hommia. Tarina kertoo niin paljon enemmän kuin pelkät sanat, joita se sisältää, että yrittäjän on suorastaan rikollista olla hyödyntämättä sen voimaa. Tämän viikon Tuplaturinoissa puhuttiin tarinasta markkinoinnissa, miksi se toimii, miten sitä käytetään väärin ja miten sitä oikeasti pitäisi käyttää. Ja miten esimerkiksi neljällä sanalla rakennetaan vahva tarina talosta.