Smack ei ollut 80-luvun siistiä soundia, vaan jotain ihan muuta. Se ei keksinyt grungea, mutta sitä mainostettiin grungena, jo ennen kuin grunge edes keksittiin, sanoo yhtyeen vaiheista kirjan Smack - Kuolemaantuomitun laulu kirjoittanut toimittaja-muusikko Jarkko Jokelainen. Suomalainen katurockyhtye oli edelläkävijä ja kolahti myös myöhemmin megabändeiksi nousseiden bändien, kuten Nirvana ja Guns N’ Roses, keskuudessa. Smack teki kaiken oikein, mutta sillä ei ollut tuuria. Samaan aikaan kun yhtye palasi Suomeen, juuri esikoislevynsä julkaissut Guns N’ Roses sai paikan Rolling Stonesin lämppärinä. Toinen lähti Lammille, toinen stadioneille. Ison yhtiön allekirjoitusta vaille valmis levysopimus kaatui yhtyeen löytäneen henkilön irtisanomiseen. Smackin solisti Clauden synnynnäinen sydänvika määritteli yhtyeen tekemistä. Kun elinaika on rajattu, kaikki tehdään täysillä. Teini-ikäiselle Jokelaiselle Smackin kohtaaminen Unionin kahvilassa oli vaikuttava. Yhtyettä ei voinut olla tunnistamatta. Pitkät hiukset, liian pienet housut ja tammikuun pakkasessa takki auki. Jo soittajia hakeva bändi-ilmoitus kertoi mistä on kyse: tarkoituksena on perustaa kova rockyhtye. Jokelaisen kirjan rakentui edesmenneen Clauden kanssa tehtyyn, useamman päivän mittaiseen haastatteluun. Jokelainen koki, että koska hänellä on materiaali, jota kukaan ei voi saada, on kansalaisvelvollisuus julkaista se. Tarina myös jatkuu. Intohimoiset fanit pitävät yhtyeen mainetta elossa. Luvassa on uusintajulkaisut vanhoista levyistä ja kirjan teon aikana löytyi myös Smackin vanhat demot. Niissä on myös ennen julkaisemattomia biisejä, jotain, jossa Smack soi alkukantaisimmillaan. Toiveissa on kasata niistä levy. Puheen Aamussa toimittajina Juhani Kenttämaa ja Anna Cadia.