Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsien tilaan on kiinnitettävä huomiota nyt, kun se vielä on mahdollista. Tästä puhuvat asiantuntijat Tieto-Finlandian 2019 voittaneessa Metsä meidän jälkeemme -kirjassa. Kirjan tekijöistä Pekka Juntti ja Jenni Räinä kertovat olevansa kotoisin ojitus-Suomesta. Kaikki, missä koneet pysyy pinnalla, on ojitettu. Juntti sanoo nuorena miettineensä, miksi suksi on jatkuvasti ojassa. Luontosuhdettaan hän kuvaa talonpoikaiseksi. Siihen kuuluu maa- ja metsätalous, pyynti ja keräily, hillat ja polttopuut. Jenni Räinä on pienestä asti liikkunut ratsastamassa lähimetsissä ja miettinyt mitä metsille tehdään ja miksi niin tehdään. Metsän käyttö on totaalista. Jos sitä ei kaadeta, mennään sinne ottamaan selfie. Kansallisromanttinen instagram-kuvasto antaa kuvan kauniista metsästä, mikä onkin totta, mutta ei ainoa totuus. Kansallispuistotkin ovat ihmisen muokkaamia ja ihmisen hallussa. Jäljellä olevat metsänriekaleetkin ovat sepelipolkuisia, kuvaa Juntti. Samalla hän sanoo, että on hienoa, että Thaimaan sijaan ihmiset ovat löytäneet lähiluonnon ja metsän. Kuvan metsästä tulisi kuitenkin olla laajempi. Suomalaisen metsän lajistomittari on jo punaisella. Metsä on ensisijainen koti yli 800 uhanalaiselle lajille. Luonnontilaista metsää on Suomessa vain muutama prosentti. Ihmiselle vanha metsä on luonnolle vielä nuori. Oikealla luonnontilaisella metsällä ei ole ikää, siellä elää kaikki puusukupolvet yhtä aikaa. Puheen Aamussa toimittajana Juhani Kenttämaa ja Anna Cadia.