Entä jos pieni onkin parasta? Jos vähemmän olisikin enemmän? Helsinkiläinen Ella Vihelmaa elää kolmihenkisen perheensä kanssa 47 neliön asunnossa. Perhe jakaa keskenään yhden puhelimen. Heillä ei ole kesämökkiä eikä autoa. He ostavat kaiken kierrätettynä. Kulkupelinä on useimmiten pyörät, harvoin edes joukkoliikenne. Kokonaisuudessaan he elävät vähemmällä summalla kuin mitä toimeentulotuki olisi. Perheen vanhemmat käyvät töissä, mutta eivät kokopäiväisesti. Perttelissä asuva Eeva-Stiina Lönnemo viljelee kesät ja tekee vain talvisin osa-aikaisesti töitä. Rahaa on vähän, mutta sitä myös menee vähän, lähinnä joskus uusiin kenkiin, ruokakauppaan ja hammaslääkäriin. Eeva-Stiina sanoo käyvänsä töissä vain ostaakseen itselleen vapautta. Vapautensa hän käyttää paitsi viljelemiseen, myös metsäaktivismiin. Sekä Ella että Eeva-Stiina ovat löytäneet merkityksellisyyden elämälleen sillä, että he elävät kestävästi. Heidän mielestään kestävä elämä ei tarkoita millään lailla ankeaa luopumista vaan päinvastoin he kokevat elävänsä rikasta, jopa ylellistä elämää.